Hikoilu on elimistön keino säilyttää ruumiinlämpö normaalina. Ihminen hikoilee esimerkiksi kun ulkona on lämmintä, syödessään voimakkaasti maustettua ruokaa, fyysisen ponnistelun aikana tai ollessaan stressaantunut tai levoton. Hikoilu yksinkertaisesti viilentää kehoa. Lisäksi kämmenten ja jalkapohjien hikoilu parantaa niiden pitoa.

Hikeä muodostuu hikirauhasissa, joita ihmisellä on miljoonia. Hikirauhaset sijaitsevat syvällä verinahassa tai ihonalaiskudoksessa ja muodostuvat pitkistä, kerälle kiertyneistä putkista. Ne johtavat ihon pinnalle ja tyhjentävät hien sinne.

Rauhasia on erityyppisiä. Niin kutsuttujen ekkriinisten hikirauhasten erittämä hiki koostuu lähes pelkästään vedestä ja pienestä määrästä suoloja ja kivennäisaineita. Ekriinisiä hikirauhasia on kaikkialla kehossa, ja niitä ohjaa etupäässä ihmisen ”termostaatti” eli ruumiinlämpöä säätelevä hypotalamus. Ne siis aktivoituvat etenkin lämmön ja fyysisen aktiivisuuden seurauksena. Pidon parantamiseen tarkoitettuja kämmenten ja jalkapohjien hikirauhasia ohjaa sen sijaan etupäässä sympaattinen hermosto, joka säätelee stressiä. Sitä kutsutaan myös taistele tai pakene -hermostoksi.

Apokriinisia hikirauhasia on erityisesti kainaloissa ja nivusissa, ja ne aktivoituvat stressin ja ahdistuksen seurauksena. Niiden erittämä hiki on öljyisempää ja energiapitoisempaa, ja se sisältää sekä suoloja että rasvaa ja proteiinia.

Aikuinen ihminen hikoilee päivittäin 1 desilitrasta 8 litraan vettä, joten yksilöllinen vaihtelu on suurta. Kun aktiivisuustaso ja lämpötila ovat normaaleja, yleisin määrä on kuitenkin 2–5 dl. Hiki on lähes hajutonta, mutta iholla luonnollisesti elävien pienten organismien (mikrobien) hajottaessa sitä syntyy hajoamistuotteita, joista erittyy luonteenomaista hienhajua. Apokriinisten hikirauhasten erittämä energiapitoisempi hiki on erityisesti ihon bakteerien mieleen, joten siitä syntyy enemmän hajoamistuotteita ja siten hajuakin.